Tunnetko hänet?

Ihmisen, joka teki valintansa vuosia sitten.

Valitsi urapolkunsa, työnsä tai parisuhteensa ja kumppaninsa 10, 15 tai 20 vuotta sitten, kuten siinä hetkessä parhaaksi näki. Se tuntui silloin oikealta. Sellaiselta, joka kantaisi vääjäämättä vanhuuteen. 

Kunnes vuosien jälkeen se tunne ilmaantui sisimpään:

Jokin puuttui. 

–

Ikää on vasta vajaat 50, mutta mieli on hyväksynyt sille totuutena syötetyt sanat:

Elämä on elettävä näillä valinnoilla.

Elämän kuuluu olla tarpomista päivästä toiseen.

Elämä on selviytymistaistelua tai mauton matka, joka ei vain tunnu enää miltään. 

Ei sen kuulu tuntua. Se tuntui jo vuosia sitten.

Mieli tyytyy totuuteensa. Hän tyytyy. 

...ja vuodet vierivät, kun tyhjyys sisällä kasvaa. 

–

Minäkin tyydyin.

Ajattelin, että niin on tarkoitettu. 

Luulin, että elämän kuuluu tuntua siltä. 

Että työ on vain työtä.

Että parisuhde on vain parisuhde.

Pääasia, että on joku kenen kanssa jakaa arki. 

–

Tyytyminen luo turvaa. 

Lupauksen siitä, että kaikki pysyy ennallaan. Että mikään ei muutu.

Koska muutos pelottaa.

Mitä jos vain tyydyn elämään?

–

Sinulla on lupa tyytyä. Hänellä on lupa tyytyä. 

Minullakin oli lupa tyytyä.

Elämäni paras päätös oli kuitenkin se, kun lopetin tyytymisen.

Kun ymmärsin, että elämä on niin paljon enemmän. 

Ainoa kysymys, mikä nousi irtauduttuani vanhasta:

Miksi ihmeessä en tehnyt tätä aikaisemmin?